Ammattilaisena lastensuojelussa; Lasten mielenterveyden ja psyykkisten ongelmien kohtaaminen ja hoito Sarasteella

LASTEN MIELENTERVEYDEN JA PSYYKKISTEN ONGELMIEN KOHTAAMINEN JA HOITO SARASTEELLA

Kuten olemme varmasti kaikki saaneet lukea ja kuulla uutisista niin lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat ja sairaudet ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Syitä on varmasti monia ja ne ovat koko yhteiskuntaa koskevia, joten niihin emme paljoa yksilö- tai yksikkötasolla voi vaikuttaa, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa itseensä ja ympärillään oleviin ihmisiin.

Automaattisesti emme ajattele ja asennoidu, että lastensuojelun piirissä tai meille sijoitetuilla lapsilla olisi kaikilla psyykkisiä ongelmia, mutta työssämme kohtaamme niitä paljon. Me Sarasteella voimme ammattilaisina lastensuojelussa auttaa hyvin monella tavalla ja ammattiylpeydellä voimmekin koko yksikön voimin sanoa, että tämän asian eteen olemme tehneet töitä jokaisen lapsen kohdalla, joka on sitä tarvinnut.

Masennus, ahdistus, paniikkihäiriöt, erilaiset käytöshäiriöt sekä neuropsykiatriset oireyhtymät ja monet muut ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi. Yksi tärkeimmistä yhteistyötahoistamme onkin lasten- ja nuortenpsykiatrian erikoissairaanhoito. Lisäksi meillä on tarvittaessa ostopalveluna psykologipalveluja niille, jotka siitä hyötyvät.

Oirehtiva lapsi on aina saatava psykiatriseen arvioon ja hoidonpiiriin. Me olemme onneksemme saaneet vastaanottoaikoja suhteellisen hyvin aina, vaikka ne ovat nyky-yhteiskunnassa monille vaikeita saavuttaa. Meillä on myös työntekijöinä voimavaroja hankkia lapselle apua, mitä ei kaikilla perheessä ole.

Diagnostiikka ja lääkitys hoidetaan psykiatrian poliklinikalla ja se taas mitä me voimme tehdä lasten mielenterveyden eteen ja tukea psyykkisten sairauksien tai oireiden hoitamisessa on huolehtia hoitoon hakeutumisesta, lääkehoidon toteutumisesta, omassa yksikössä aina keskusteluavusta vierihoitoon asti sekä olla lapsen tukena niin paljon kuin hän sitä tarvitsee. Perhetyön kautta koko perheen kuntouttamisessa meiltä saa tukea.

Sarasteella jokaisella lapsella on viikottain sairaanhoitajakeskustelu sekä omaohjaajakeskustelu. Ohjaajat ovat myös aina läsnä ja ohjaajille saakin puhua kahden kesken milloin vain. Ohjaajat luovat turvallisen ympäristön kasvulle ja kehitykselle sekä tarjoavat hoivaa ja ymmärrystä. Ohjaajien koulutus sekä omakohtainen tausta ovat tässä rikkaus, sillä toisella on kokemusta psyykeen ongelmissa ja toisella taas hyvän arjen ja terveellisten elämäntapojen ohjaamisessa. Lisäksi koko henkilökunnan nepsykoulutus on meillä isona vahvuutena.

Meillä Sarasteella lapsen elämä koostuu turvallisista aikuisista ja ympäristöstä, rajoista ja arjen struktuurista, liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista, lemmikkien läsnäolosta, hyvistä elämän arvoista sekä elämyksistä ja onnistumisista. Kannustaminen, ohjaajien ammattitaito ja moninaisuus luovat hyvän ympäristön kasvulle ja kehitykselle. Huumori on ihmisten sisäsyntyinen voimavara, kyky tuntea iloa ja onnellisuutta kuuluu elämään myös laitoksessa siinä missä kotioloissakin. Jokaisella on lupa surra ja annamme myös tilaa kiukunpuuskille. Minkä tahansa tunteen käsittelyssä annetaan apua ja lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on eli omana itsenään.

TARINA VANHASTA PUUSTA

Erään lapsen kanssa kuvailimme kerran puuta, joka kasvaa Sarasteen pihalla. Puu on vanha, jonkinlainen koristemänty, sen oksilla kasvaa naavaa ja sen oksat ovat alaosastaan ruskeat ja kuivuneet, muuttuneet jo kelopuuksi, mutta latvastaan se on vielä tuuhea ja vihreä. Sillä on romuluinen, paakkuinen ja karhea runko. Puu on vanha ja sen ympärysmitta on ainakin puoli metriä. Puu huokuu vanhuutta, viisautta ja arvokkuutta. Se on kuihtunut ja samaan aikaan vahvan vihreä. Aivan, kuten meillä ihmisilläkin, on myös puulla ollut kasvussaan vaikeampia kausia, onnen hetkiä ja ihan tavallisia turvallisia kausia.

Yhdenkään lapsen tilanne ei ole koskaan liian huono, jokainen on arvokas ja jokaisella meistä on merkitystä, eikä ketään jätetä yksin ja hoitamatta. Yksikkönä olemme yhtä vahva ja vankka kuin tuo puu pihalla.

Kirjoittanut ohjaaja Elli

MASENNUS JA AHDISTUS

Masennus on sairaus, joka imaisee ihmisen niin lapsen kuin aikuisenkin harmauteen ja passiivisuuteen. Sille on helppo antaa periksi ja käpertyä yksin sängyn pohjalle. Masentunut lapsi tarvitsee ammattiapua ja lääkehoitoa, mutta hyvin tehokas hoitomuoto on myös kuntoutus perusarjessa ja elämänhallinnassa kiinni pysymisessä. Esimerkkejä näistä ovat itsestä ja omasta huoneesta huolehtiminen, tarvittaessa koulutyön kevennys, lemmikeistämme huolehtiminen, sopivasti liikuntaa ja lepoa sekä yhteistä toimintaa muiden kanssa.

Ahdistus aiheuttaa valtavan pahan olon siitä kärsivälle. Ahdistusta on vaikea kenenkään sietää tunteena ja se myös lamauttaa. Ahdistus ohimenevänä tunteena on meille kaikille tuttu, samoin kuin hetkellinen masentuminenkin, mutta pitkittyneenä ja häiriöön asti edenneenä se on todella rankka ja kokonaisvaltainen tunne.

Ahdistus voi olla niin voimakas, että siihen haetaan helpotusta tavalla, jossa ahdistus turrutetaan tekemällä jotain mikä on voimakkaampaa kuin ahdistuksen tunne. Esimerkkinä tästä on kipu, joka taas johtaa helposti itsensä vahingoittamiseen.

KEINOJA AHDISTUKSEN HELPOTTAMISEEN

Ahdistukseen löytyy myös hoitokeinoja, jotka eivät vahingoita, mutta jotka aiheuttavat ison tuntemuksen ja muutoksen kehossa laukaisten ahdistuksen kierteen. Esimerkiksi kuminauhan "paukuttaminen" ranteessa, pulssin nostaminen rasittavalla nopealla liikunnalla, kylmä suihku, hengitysharjoitukset, jääpussihoito, jossa jääpussia pidetään pyyhkeen suojassa kasvoja tai päätä vasten.

Raskas nopea liikunta nostaa pulssia ja lisää endorfiini sekä adreaniilitasoja, jolloin pulssin rauhoittuessa takaisin normaaliksi myös mieli alkaa rauhoittua. Kylmä vesi taas hidastaa elintoimintoja ja pulssia, joka saa aikaan mielen rauhoittumisen. Tätä kutsutaan sukeltajan moodiksi, sillä sukeltajille käy näin syvissä kylmissä vesissä sukeltaessa. Kylmän veden vaikutuksen saa aikaan esimerkiksi lavuaarissa tai vadissa, kun sinne painaa kasvot ja pidättää hengitystä niin kauan kuin pystyy tai pitää jotakin kylmää vasten kasvoja ja päätä.

Tärkeää on kannustaa tekemään toisin kuin tunne eli tässä tapauksessa ahdistus sanoo. Tunteen voisi sanoittaa: käperry, katoa, kärsi. Onneksi toisin tekemistä voi opetella ja kerta kerralta se käy helpommaksi. Esimerkiksi kävelylle lähtö voi olla täysin ylivoimaista, mutta kuitenkin jos jaksaa vaikka pukea takin ja mennä hetkeksi pihalle seisomaan niin ahdistuksen velloma tunne katkeaa hetkeksi ja muuttuu.

Erilaiset välineet, kuten tuntogeelit, tuoksut, puristeltavat esineet, piikkipalloilla hierominen, piikkimatto sekä painopeitto ovat kaikki kokeilemisen arvoisia. Kokeilemalla kukin löytää itselleen sopivan välineen tai keinon. Eräs keino on itsensä nykyhetkeen maadoittaminen. Se on ahdistuneena usein helpoin keino aloittaa ahdistuksen sieto taitoja. Hetkeen maadoittaminen tarkoittaa esimerkiksi tunnustelemista miltä tuntuu jalkojen alla, seisonko kovalla vai pehmeällä alustalla, onko paino enemmän edessä vai takana tai enemmän toisella jalalla, onko pistelyä tai puutumista tai venymisen tunnetta, onko alusta lämmin vai kylmä ja niin edelleen. Vaihtoehtoisesti voi myös keskittyä kuuntelemaan ääniä ympärillään, huminaa, kaukaista puhetta ja naurua, tuulen havinaa puissa, television ääni tai mikä tahansa ääni.

Eräs keino on kiinnittyä hetkeen on kuvailun avulla. Valitaan kohde mikä kuvaillaan ääneen, mielessään tai kirjoittaen. Kohde voi olla mikä vain, puu, ovi, huonekalu, eläin... Miltä se näyttää, minkä värinen se on, minkä muotoinen se on, onko siinä kulmia tai pehmeyttä ja niin edelleen.

Kokemus meillä Sarasteella on näyttänyt, että kun lapsi huomaa saavansa jollain lailla jostain keinosta apua, he myös hyvin nopeasti keksivät itselleen helpottavia keinoja. Musiikin kuuntelu, kirjoittaminen, liikunta, valokuvaaminen ynnä muu. Me kasvatus ja hoitohenkilökunta voimme huolehtia haavoittuvuus tekijöiden minimoimisesta. Haavoittuvuustekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi nälkää, unenpuutetta ja hoitamattomia asioita, oman elinympäristön siisteyttä ja viihtyvyyttä, yksinäisyyden ehkäisyä ja ylipäätään elämänhallintaan sekä sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Säännöllinen ruokailurytmi, lääkehoito, turvalliset arjen rutiinit, keinot löytää, pyytää ja saada apua.